Huoneistoselitelmä: mitä se tarkoittaa?
Johdanto
Huoneistoselitelmä on asunto-osakkeen kaupan juridinen selkäranka, joka määrittelee huoneiston tilat ja käyttötarkoituksen. Sen merkitys korostuu erityisesti silloin, kun asunnon todellinen pinta-ala tai huoneluku poikkeaa virallisista yhtiöjärjestyksen tiedoista.
Tässä artikkelissa pureudumme siihen, miten huoneistoselitelmä vaikuttaa asunnon arvoon ja myyjän vastuuseen vuonna 2026. Opit tunnistamaan yleisimmät sudenkuopat ja varmistamaan, että asuntosi asiakirjat ovat ajan tasalla.
Artikkelin pääkohdat
- Tarkista aina huoneistoselitelmän tiedot suhteessa asunnon todelliseen tilanteeseen, jotta vältyt virheellisiltä tiedoilta markkinoinnissa ja varmistat kaupankäynnin juridisen kestävyyden kaikissa myyntiprosessin vaiheissa.
- Huomioi pinta-alojen ilmoittamisessa käytettävät standardit ja tee tarvittaessa tarkistusmittaus, sillä yhtiöjärjestyksen mukaiset neliöt voivat poiketa merkittävästi asunnon todellisesta asuinpinta-alasta nykyisten säädösten mukaan.
- Dokumentoi kaikki huoneistoon tehdyt muutostyöt huolellisesti ja varmista niiden luvitus, sillä huoneistoselitelmän ja todellisuuden väliset erot voivat johtaa myyjän korvausvastuuseen kaupanteon jälkeen.
- Hyödynnä ammattitaitoisen kiinteistönvälittäjän apua asiakirjojen tulkinnassa, jotta voit varmistua asunnon vakuusarvon oikeellisuudesta ja tarjota ostajalle luotettavaa tietoa kohteen kaikista juridisista ominaisuuksista.
Huoneistoselitelmän merkitys osakehuoneiston kaupassa
Huoneistoselitelmä on yksi asuntokaupan keskeisimmistä asiakirjoista, vaikka se jää usein isännöitsijäntodistuksen varjoon. Se määrittelee juridisesti ne tilat, jotka kuuluvat tietyn osakeryhmän hallintaan asunto-osakeyhtiössä.
Tämä asiakirja on osa yhtiöjärjestystä, ja se on rekisteröity virallisesti kaupparekisteriin. Myyjän on varmistettava, että myytävä kohde vastaa täsmälleen selitelmän merkintöjä ennen markkinoinnin aloittamista.
Lisätietoja asunto-osakeyhtiöstä löydät täältä: asunto-osakeyhtiöön liittyvistä käytännöistä.
Virallinen määritelmä ja yhtiöjärjestyksen rooli
Huoneistoselitelmä listaa kaikki taloyhtiön huoneistot, niiden numerot, sijainnit rakennuksessa sekä huoneluvun. Se kertoo myös huoneiston käyttötarkoituksen, kuten asuinhuoneisto tai liiketila.
Kun ostat asunto-osakkeen, ostat oikeuden hallita tiettyjä tiloja, jotka on yksilöity juuri tässä asiakirjassa. Jos selitelmässä lukee kaksi huonetta ja keittiö, mutta asunnossa on kolme huonetta, on tilanne selvitettävä huolellisesti.
LKV-välittäjä tarkistaa aina, että yhtiöjärjestyksen mukainen selitelmä täsmää todellisuuteen. Epäselvyydet voivat johtaa viivästyksiin kaupanteossa tai jopa kaupan peruuntumiseen. asunto-osakeyhtiöön liittyvistä käytännöistä löydät lisätietoja.
Huoneluvun ja tilojen nimeäminen
Huoneistoselitelmässä käytettävät termit, kuten ”alkovi” tai ”vaatehuone”, ovat juridisesti sitovia. Ne eivät aina vastaa sitä, miten asukas itse tilaa käyttää tai miten se on merkitty pohjapiirrokseen.
Esimerkiksi helsinkiläinen Jarno myi kaksiotaan, jonka yhtiöjärjestyksessä huoneluvuksi oli merkitty vain yksi huone ja keittiö. Vaikka asuntoon oli rakennettu kevyt väliseinä makuuhuonetta varten, virallinen selitelmä määritti asunnon edelleen yksiöksi.
Tällaisissa tapauksissa välittäjän on ilmoitettava markkinoinnissa sekä virallinen että todellinen huoneluku. Tämä ehkäisee ostajaa tekemästä virheellisiä oletuksia asunnon juridisesta statuksesta.
Pinta-alan ilmoittaminen selitelmässä
Pinta-ala ilmoitetaan huoneistoselitelmässä yleensä neliömetreinä, ja se perustuu rakennuslupa-asiakirjoihin. On tavallista, että vanhoissa taloyhtiöissä pinta-alat on ilmoitettu yhtiöjärjestyksen mukaisina, mikä ei aina vastaa nykyisiä mittausstandardeja.
Nykyisin käytetään SFS 5139 -standardiaa, joka määrittelee tarkasti, mitkä osat asunnosta lasketaan asuinpinta-alaan. Vanhoissa selitelmissä saattaa olla mukana tiloja, joita ei nykyään laskettaisi mukaan neliöihin.
Pinta-alojen ilmoittaminen ja standardit Suomessa
Pinta-ala on yksi merkittävimmistä hintaan vaikuttavista tekijöistä asuntokaupassa. Siksi huoneistoselitelmän sisältämän neliömäärän oikeellisuus on kriittistä molemmille osapuolille.
Suomessa noudatetaan tarkkoja sääntöjä siitä, miten neliöt lasketaan ja miten niistä viestitään ostajalle. Virheellinen pinta-alatieto on yksi yleisimmistä syistä asuntokaupan jälkeisiin hinnanalennusvaatimuksiin.
SFS 5139 -standardi ja sen soveltaminen
SFS 5139 -standardi on vakiintunut tapa mitata huoneistoala Suomessa. Se määrittelee, että ala lasketaan huoneistoa ympäröivien seinien sisäpinnoista, mutta mukaan ei lasketa esimerkiksi hormeja tai kantavia rakenteita.
Jos huoneistoselitelmä on laadittu ennen vuotta 1992, siinä ilmoitettu pinta-ala voi poiketa nykyisestä mittaustavasta. Tällöin välittäjä suosittelee usein tarkistusmittauksen tekemistä ennen myyntiä.
Tarkistusmittaus antaa varmuuden siitä, että myyntihinta perustuu todellisiin neliöihin. Se suojaa myyjää mahdollisilta myöhemmiltä korvausvaatimuksilta, jos ostaja mittauttaa asunnon kaupan jälkeen.
Huoneistoalan ja asuinpinta-alan ero
On tärkeää erottaa toisistaan huoneistoala ja asuinpinta-ala, sillä ne tarkoittavat eri asioita. Huoneistoala sisältää kaikki asunnon sisäpuoliset tilat, kun taas asuinpintaalaan lasketaan vain asumiseen tarkoitetut huoneet.
Esimerkiksi kellaritilat tai ullakkohuoneet eivät välttämättä täytä asuinhuoneen kriteereitä, vaikka ne olisivat asunnon sisällä. Nämä tilat merkitään huoneistoselitelmään usein aputiloina tai muina tiloina.
Ostajan on hyvä tarkistaa, miten suuri osa asunnon neliöistä on virallista asuinpinta-alaa. Tämä vaikuttaa paitsi asumismukavuuteen, myös asunnon jälleenmyyntiarvoon ja vakuusarvoon pankissa.
Mittausvirheet ja niiden seuraukset
Pienikin heitto pinta-alassa voi tarkoittaa tuhansien eurojen eroa kauppahinnassa. Jos huoneistoselitelmän ja todellisuuden välillä on merkittävä ero, myyjä voi joutua korvausvastuuseen.
Oikeuskäytännössä on katsottu, että noin 4–5 prosentin heitto pinta-alassa voi ylittää virhekynnyksen. Erityisesti pienissä asunnoissa, kuten yksiöissä, muutaman neliön puuttuminen on suuri virhe.
Myyjän ei kannata luottaa sokeasti vanhaan huoneistoselitelmään, jos asunnossa on tehty suuria remontteja. Seinien siirtäminen tai uusien rakenteiden lisääminen muuttaa nearly aina asunnon todellista pinta-alaa.
Huoneistoselitelmä kiinteistöjen myynnissä
Kiinteistöjen, kuten omakotitalojen, kohdalla ei ole samanlaista huoneistoselitelmää kuin asunto-osakeyhtiöissä. Tilojen määrittely perustuu rakennuslupa-asiakirjoihin ja loppukatselmuspöytäkirjoihin.
Kiinteistön myynnissä on oltava erityisen tarkka siitä, että kaikki rakennukset ja tilat on luvitettu oikein. Rakennusvalvonnan arkistoista löytyvät tiedot ovat tässä tapauksessa virallinen vastine huoneistoselitelmälle.
Rakennuslupa-asiakirjat ja tilaselvitykset
Omakotitalon myyjä vastaa siitä, että rakennus vastaa myönnettyjä lupia. Jos taloon on rakennettu laajennus ilman lupaa, sitä ei voida virallisesti laskea asuinpinta-alaan.
Tällaiset luvattomat tilat voivat aiheuttaa suuria ongelmia kaupanteossa ja rahoituksen saamisessa. Ostaja saattaa vaatia luvattomien rakenteiden purkamista tai saattamista lupien mukaiseksi myyjän kustannuksella.
Välittäjä käy läpi rakennuspiirustukset ja vertaa niitä paikan päällä näkyvään tilanteeseen. Jos eroja löytyy, ne on tuotava esiin selkeästi jo myyntiesitteessä.
Asuinpinta-ala vs. kokonaispinta-ala kiinteistöllä
Kiinteistöjen kohdalla puhutaan usein kokonaispinta-alasta, joka sisältää myös autotallit, varastot ja tekniset tilat. Asuinpinta-ala on se osa rakennuksesta, joka on tarkoitettu jatkuvaan asumiseen.
Esimerkiksi espooläinen Liisa myi rintamamiestaloaan, jonka kellarikerros oli sisustettu asuinkäyttöön. Huoneistoselitelmää vastaavissa lupakuvissa kellari oli kuitenkin merkitty varastotilaksi, jolloin sitä ei voitu myydä asuinneliöinä.
Tämä on tyypillinen tilanne vanhoissa taloissa, joissa tilojen käyttötarkoitusta on muutettu vuosikymmenten saatossa. Myyjän on ymmärrettävä, että pelkkä pintaremontti ei muuta tilan juridista statusta asuinhuoneeksi.
Maanmittauslaitoksen rekisteritiedot
Kiinteistön perustiedot, kuten tontin koko ja rakennusoikeus, tarkistetaan kiinteistörekisteriotteesta. Vaikka tämä ei ole huoneistoselitelmä, se määrittää kiinteistön rajat ja mahdollisuudet.
Rekisteritiedot on hyvä tarkistaa hyvissä ajoin ennen myynnin aloittamista. Jos tiedoissa on virheitä, niiden korjaaminen Maanmittauslaitoksen kautta voi viedä useita viikkoja.
Muutostyöt ja huoneistoselitelmän päivittäminen
Kun asunnossa tehdään merkittäviä muutostöitä, kuten huonejaon muuttamista, huoneistoselitelmä saattaa vanhentua. Myyjän ja taloyhtiön on huolehdittava siitä, että muutokset dokumentoidaan oikein.
Kaikki muutokset eivät vaadi yhtiöjärjestyksen muuttamista, mutta ne on silti ilmoitettava isännöitsijälle. Suuret muutokset, kuten huoneistojen yhdistäminen, vaativat aina virallisen päivityksen selitelään.
LKV-välittäjä osaa neuvoa, milloin muutos on niin merkittävä, että se vaatii virallisia toimenpiteitä. Pienet kosmeettiset muutokset eivät yleensä edellytä huoneistoselitelmän muuttamista.
asunto-osakeyhtiöön liittyvistä käytännöistä löytyy lisätietoa.
Luvattomat tilamuutokset ja myyjän vastuu
Jos myyjä on tehnyt asunnossa muutoksia ilman taloyhtiön lupaa tai rakennuslupaa, hän kantaa niistä vastuun. Ostajalla on oikeus olettaa, että kaikki tilat on rakennettu säädösten mukaisesti.
Esimerkiksi luvaton saunan rakentaminen vaatehuoneeseen on riski, joka voi paljastua vasta kaupanteon jälkeen. Jos huoneistoselitelmässä ei ole mainintaa saunasta, on se selvä merkki mahdollisesta luvattomasta rakenteesta.
Myyjän on aina kerrottava avoimesti kaikista tehdyistä muutoksista ja niiden luvituksesta. Rehellisyys säästää molemmat osapuolet pitkiltä ja kalliilta jälkiselvittelyiltä.
Huoneistoselitelmä markkinoinnissa ja esitteissä
Asunnon myyntiesite on markkinointiasiakirja, mutta sen on perustuttava virallisiin tietoihin. Huoneistoselitelmä on se pohja, jolle kaikki markkinointimateriaali rakennetaan.
Välittäjän tehtävänä on varmistaa, että esitteessä annetut tiedot eivät ole ristiriidassa virallisten asiakirjojen kanssa. Jos eroja on, ne on selitettävä lukijalle ymmärrettävästi.
Markkinointinimikkeet vs. viralliset termit
Markkinoinnissa käytetään usein houkuttelevampia termejä kuin mitä huoneistoselitelmässä lukee. Esimerkiksi ”työhuone” voi virallisessa selitelmässä olla ”vaatehuone” tai ”alkovi”. Mikä on asunto-osake — tämä antaa taustatietoa, miksi virallinen status voi poiketa markkinointikielestä.
Tämä on sallittua, kunhan ostajalle kerrotaan, mikä on tilan virallinen status. Jos tila ei täytä asuinhuoneen kriteereitä esimerkiksi ikkunan koon vuoksi, sitä ei saa myydä makuuhuoneena.
Ostajan on tärkeää lukea myyntiesitettä tarkasti ja verrata sitä isännöitsijäntodistuksen tietoihin. Ammattitaitoinen välittäjä avaa nämä erot jo ensiesittelyssä.
Ostajan selonottovelvollisuus
Ostajalla on asuntokaupassa selonottovelvollisuus, mikä tarkoittaa, että hänen on tutustuttava annettuihin asiakirjoihin. Huoneistoselitelmä on yksi niistä papereista, jotka ostajan tulisi lukea huolella läpi.
Jos ostaja huomaa ristiriidan asunnon ja selitelmän välillä, hänen on kysyttävä siitä välittäjältä. Kaupan jälkeen on vaikea vedota virheeseen, joka olisi ollut havaittavissa asiakirjoista ennen kauppaa.
Selonottovelvollisuus ei kuitenkaan poista myyjän tiedonantovelvollisuutta. Myyjän on kerrottava kaikista tiedossaan olevista seikoista, jotka voivat vaikuttaa ostopäätökseen.
Lisätietoja ostajan velvollisuuksista löydät täältä: asunnon ostajan velvollisuuksiin.
Pohjapiirroksen ja selitelmän suhde
Pohjapiirros on visuaalinen esitys asunnosta, mutta se ei ole juridinen asiakirja samalla tavalla kuin huoneistoselitelmä. Pohjakuvassa saattaa näkyä kalusteita tai väliseiniä, joita ei ole virallisissa piirustuksissa.
Välittäjä lisää usein pohjakuvaan maininnan, että se on suuntaa-antava eikä välttämättä mittakaavassa. Tämä on tärkeä huomautus, jotta ostaja ei tee päätöksiä pelkän kuvan perusteella.
Virallinen huoneistoselitelmä ja rakennuslupakuvat ovat ne lähteet, joihin kannattaa luottaa, jos suunnittelee esimerkiksi remonttia. Ne kertovat totuuden kantavista rakenteista ja hormien sijainneista.
Tyypilliset sudenkuopat ja virhetilanteet
Puuttuvat tilat ja virheelliset merkinnät
Joskus huoneistoselitelmästä puuttuu kokonaan tiloja, jotka kuitenkin kuuluvat asunnon hallintaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi parvekkeet, terassit tai piha-alueet.
Jos parveke on rakennettu jälkikäteen, se on pitänyt lisätä yhtiöjärjestykseen ja huoneistoselitelmään. Jos merkintä puuttuu, voi olla epäselvää, kuka vastaa parvekkeen kunnossapidosta.
Myyjän on hyvä tarkistaa, että kaikki asunnon osat on merkitty oikein. Tämä selkeyttää vastuunjakoa osakkaan ja taloyhtiön välillä mahdollisissa vauriotilanteissa.
Kellaritilat ja ullakkohuoneet selitelmässä
Erityisesti vanhoissa taloissa ullakko- tai kellaritiloja on otettu asuinkäyttöön ilman, että huoneistoselitelmää on päivitetty. Tämä on suuri riski asuntokaupassa.
Jos tilaa käytetään makuuhuoneena, mutta se on merkitty varastoksi, se ei täytä paloturvallisuusmääräyksiä. Tällöin tilaa ei voida laskea asuinpinta-alaan, ja sen käyttö asuinhuoneena voi olla kiellettyä.
Ostajan kannattaa aina varmistaa, että kaikki asunnon kerrokset ja huoneet on luvitettu oikeaan käyttötarkoitukseen. Välittäjä auttaa näiden tietojen selvittämisessä isännöitsijältä ja rakennusvalvonnasta.
Yhtiövastikkeen määräytyminen
Huoneistoselitelmässä ilmoitettu pinta-ala tai osakemäärä on yleensä perusteena yhtiövastikkeen maksamiselle. Jos pinta-ala on merkitty väärin, osakas saattaa maksaa liikaa tai liian vähän vastiketta.
Jos virhe havaitaan, yhtiöjärjestystä on yleensä muutettava, jotta vastikkeet saadaan oikeudenmukaisiksi. Tämä voi olla monimutkainen prosessi, joka vaatii kaikkien osakkaiden suostumuksen, jos se vaikuttaa heidän maksuosuuksiinsa.
Myyjän on tärkeää tietää, mihin vastikemaksu perustuu. Ostajalle on annettava selkeä kuva siitä, miten vastikkeet on laskettu ja onko niihin odotettavissa muutoksia.
Huoneistoselitelmän merkitys rahoituksessa ja vakuuksissa
Pankit käyttävät huoneistoselitelmää ja isännöitsijäntodistusta arvioidessaan asunnon vakuusarvoa. Virheelliset tiedot voivat vaikuttaa suoraan lainan saamiseen tai sen ehtoihin.
Lainanantaja haluaa varmistaa, että vakuutena oleva omaisuus on juridisesti kunnossa. Jos huoneistoselitelmässä on epäselvyyksiä, pankki voi pyytää lisäselvityksiä tai tarkistusmittauksia.
Vakuusarvon laskeminen
Pankki laskee asunnon vakuusarvon yleensä markkinahinnan ja virallisten neliöiden perusteella. Jos huoneistoselitelmän neliöt ovat merkittävästi suuremmat kuin todelliset neliöt, vakuusarvo voi laskea.
Tämä voi tulla yllätyksenä ostajalle, joka on laskenut budjettinsa tietyn lainamäärän varaan. Siksi on tärkeää, että välittäjä toimittaa pankille oikeat ja ajantasaiset tiedot heti prosessin alussa.
Myyjän kannalta oikeat tiedot varmistavat, että kauppa ei kaadu rahoituksen puutteeseen viime metreillä. Selkeät asiakirjat tekevät lainaprosessista sujuvamman kaikille osapuolille.
Vakuutukset ja huoneistoselitelmä
Myös vakuutusyhtiöt kiinnittävät huomiota huoneistoselitelmään määritellessään vakuutusmaksuja ja korvausehtoja. Jos asunnossa sattuu vahinko tilassa, jota ei ole merkitty selitelmään, korvausten saaminen voi vaikeutua.
Esimerkiksi vesivahinko luvattomassa kylpyhuoneessa voi johtaa korvausten epäämiseen tai alentamiseen. Vakuutusyhtiö olettaa, että rakenteet ovat virallisten lupien ja selitelmien mukaisia.
Asunnon omistajan on huolehdittava, että vakuutus kattaa kaikki asunnon tilat. Jos selitelmää muutetaan, on siitä hyvä ilmoittaa myös vakuutusyhtiölle.
Arviokirjat ja asiantuntijalausunnot
Joskus asunnosta tarvitaan erillinen arviokirja esimerkiksi perinnönjakoa tai vakuusarvon tarkistamista varten. Arvioija peilaa havaintojaan aina huoneistoselitelmään.
Ammattimainen arvioija huomaa nopeasti, jos asunnon tilajako ei vastaa virallisia papereita. Hän kirjaa nämä havainnot arviokirjaan, mikä voi vaikuttaa asunnon arvoon negatiivisesti.
Myyjän kannattaa valmistautua arviointiin etsimällä kaikki asiaan liittyvät asiakirjat valmiiksi. Tämä nopeuttaa arvioijan työtä ja varmistaa, että arvio perustuu oikeisiin faktoihin.
Ostajan ja myyjän tarkistuslista huoneistoselitelmään
Huoneistoselitelmä on pieni mutta voimakas asiakirja, joka vaatii tarkkuutta. Sekä myyjän että ostajan on hyvä käydä läpi tietyt perusasiat ennen kauppakirjan allekirjoittamista.
Kun molemmat osapuolet ymmärtävät selitelmän sisällön, kaupankäynti on avoimempaa ja turvallisempaa. Tässä on muutamia keskeisiä asioita, jotka kannattaa aina varmistaa.
Lisätietoja ostajan velvollisuuksista löydät täältä: asunnon ostajan velvollisuuksiin.
Myyjän muistilista ennen myyntiä
Tarkista, että huoneistoselitelmän huoneluku ja pinta-ala vastaavat nykyistä tilannetta. Jos olet tehnyt remontteja, varmista, että niistä on ilmoitettu taloyhtiölle ja ne on dokumentoitu.
Jos tiedät, että yhtiöjärjestyksen neliöt poikkeavat todellisista, mainitse asiasta välittäjälle heti alussa. Avoimuus on paras tapa välttyä myöhemmin reklamaatioilta ja riidoilta.
Hanki isännöitsijältä tuore isännöitsijäntodistus, josta selviää huoneistoselitelmän nykyinen sisältö. Vanha todistus voi sisältää vanhentunutta tietoa, jos yhtiöjärjestystä on hiljattain muutettu.
Ostajan muistilista ennen tarjousta
Lue huoneistoselitelmä ja vertaa sitä asunnon pohjapiirrokseen sekä omiin havaintoihisi esittelyssä. Kysy välittäjältä, jos jokin tila tuntuu puuttuvan tai se on nimetty oudosti.
Varmista, perustuuko ilmoitettu pinta-ala yhtiöjärjestykseen vai onko se tarkistusmitattu. Jos neliömäärä on sinulle kriittinen tekijä, voit pyytää uutta mittausta ennen kauppaa.
Selvitä, kuuluuko asunnon hallintaan tiloja, jotka eivät näy selitelmässä, kuten piha-alueita tai varastoja. Tarkista myös, kuka vastaa näiden tilojen kunnossapidosta ja kustannuksista.
LKV-välittäjän rooli tiedon varmistajana
Kiinteistönvälittäjä on asiantuntija, joka osaa tulkita huoneistoselitelmää ja sen merkitystä kaupalle. Hän vastaa siitä, että ostaja saa kaiken tarvittavan tiedon kohteesta.
Välittäjä ei ainoastaan välitä tietoa, vaan hän myös aktiivisesti selvittää mahdolliset epäselvyydet. Jos selitelmässä on virhe, välittäjä ohjeistaa myyjää sen korjaamisessa tai huomioimisessa markkinoinnissa.
Luottamalla ammattilaiseen varmistat, että asuntokauppa etenee lain ja hyvän välitystavan mukaisesti. Huoneistoselitelmä on vain yksi osa kokonaisuutta, mutta sen merkitystä ei pidä aliarvioida.
Johtopäätökset
- Tarkista huoneistoselitelmän tiedot huolellisesti ennen myynnin aloittamista, jotta voit olla varma asunnon juridisesta tilanteesta ja välttää mahdolliset epäselvyydet ostajaehdokkaiden kanssa. On ensisijaisen tärkeää, että yhtiöjärjestyksen mukainen huoneluku ja pinta-ala vastaavat todellisuutta, sillä pienetkin heitot voivat vaikuttaa merkittävästi asunnon markkinointiin ja lopulliseen kauppahintaan vuonna 2026.
- Hyödynnä aina ammattitaitoisen kiinteistönvälittäjän asiantuntemusta asiakirjojen tulkinnassa ja varmista, että kaikki tarvittavat liitteet ovat ajan tasalla ennen kaupantekoa. LKV-pätevyyden omaava välittäjä osaa arvioida, milloin on syytä teettää erillinen tarkistusmittaus tai milloin huoneistoselitelmän tiedot vaativat tarkempaa selvitystä isännöitsijältä tai rakennusvalvonnasta.
- Pidä huolta, että kaikki asunnossa tai kiinteistöllä tehdyt muutostyöt on dokumentoitu asianmukaisesti ja että niistä on tehty tarvittavat ilmoitukset taloyhtiölle tai viranomaisille. Selkeä ja läpinäkyvä dokumentaatio rakentaa luottamusta ostajassa ja nopeuttaa myyntiprosessia, kun kaikki tilojen käyttötarkoituksiin liittyvät kysymykset on ratkaistu jo etukäteen ammattimaisella otteella.
- Ota seuraavaksi askeleeksi isännöitsijäntodistuksen tilaaminen ja vertaa sen sisältämää huoneistoselitelmää asuntosi nykyiseen pohjaratkaisuun mahdollisten poikkeamien havaitsemiseksi. Mikäli havaitset ristiriitoja, ota välittömästi yhteys välittäjääsi, jotta voitte yhdessä laatia suunnitelman tietojen korjaamiseksi tai niiden asianmukaiseksi esittämiseksi myyntiesitteessä ja muussa markkinointimateriaalissa.
